— Nyt heti… minulla on omallatunnollani jotakin.
— Kyllä lähetän… vaimo poistuu silmänräpäykseksi ja palajaa jälleen entiselle sijalleen. Juha huokailee anteeksi pyynnön sanoja, otsa ja kasvot näyttävät kirkastuvan yhä kirkkaammiksi.
Hetkisen kuluttua astuu rikas Poutalan isäntä sairashuoneesen, istuu tuolille, lausuu jonkun tavanmukaisen lohdutus-sanan, ja on sitte vaiti.
— Naapuri, tule lähemmäksi, virkahtaa sairas.
Poutalan isäntä siirtää tuolinsa likemmäksi.
— Hyvä naapuri, lausuu taasen Juha hiljaa, mutta hitaasti ja selvästi… se lompakko, jonka hukkasit kolme vuotta takaperin, sen löysin minä.
Kummastus leviää Poutalan isännän kasvoille.
— Silloin oli veronmakso lähellä.
— Niin oli.
— Ja kiusaaja sai minut pauloihinsa. Lompakossa oli kolmatta sataa.