Seuraavana päivänä lähti Markun isäntä kaupunkiin. Kuormana oli voita, herneitä, ryyniä, munia ja juottovasikka. Hänen lähdettyään tuntui ilma muuttuneen taloa huoneissa. Kaikki oli niin iloista, niin siintävän iloista ja ystävällistä. Aina Maria oikein hurmaantui elon halusta. Häntä nauratti, tanssitti, ja laulamaankin mieli sydän. Hänellä oli vapautta, kultaista ja ihanata vapautta kaksi päivää, ehkäpä kolmekin. Se ei ollut paljo, mutta se oli kuitenkin niin äärettömän paljo. Hän oli ollut naimisissa likimaihin vuoden eikä hetkeäkään sen ajan kuluessa omissa valloissaan. Mutta nyt hän oli vapaa. Kokonaista kaksi päivää, ehkäpä kolmekin, sai hän olla omana itsenä. Oi riemua ja iloa!!
— Reeta, menkää te käskemään molemmat naapurin emännät tänne, virkkoi Aina Maria iltapuolella, kun rengit ja päiväläiset jo olivat syöneet päivällisen ja menneet elonkorjuusen, minä menen kauppiaalle hakemaan nisusia. Pidetään oikein hauskat kestit. Mutta eikö ryypätä viiniä ensin, minulla on. Tiedättekö, kun on oikeen väsyksissä, niin ettei enää tahdo eteensä nähdä, ja sitte ottaa lasillisen viiniä, niin ihan virkistyy uudeksi ihmiseksi… ryypätään.
Ja Aina Maria kaatoi kahvikupillisen viiniä itselleen ja Reetalle. Kumpikin sitte lähti omalle asialleen… Tunnin kuluttua oli Markun takakamarissa hauska seura koolla. Naapurien molemmat nuorekkaat emännät olivat ensi kerran Aina Marian kesteissä. Suuri kahvipannu törrötti keskellä pöytää, tarjottimella oli röykkiö paraita ja hienoimpia nisusia mitä kauppiaalla löytyi, tyhjiin juotu viinipullo oli työnnetty tarjottimen taakse. Lasien pohjassa vielä loisti punaista nestettä.
— Eveliina, virkkoi Aina Maria kesken ilojaan, minä tahtoisin samallaisesta kankaasta itselleni hameen, kuin sinulla on. Eikö panna yhteen ja oteta kutoja?
— Tehdään niin, vastasi puhuteltu, nuorekas naapurin emäntä, mutta minulla on vielä uudempaa mallia. Tähän poikkiraitaan kaksi sinistä ja yksi punainen lanka lisäksi, niin näyttää paljon sievemmältä. Hanki langat vaan, kyllä minä toimitan kudotuksi.
— Hyvä, hyvä, huomenna tuon. Mutta juodaan kahvia neljäs kupillinen, juodaanhan?
— Juodaan kai, vastasi kolme suuta yhtaikaa.
— Nyt on kestit meillä, ensimmäisen kerran. Reetta, palottakaa sokuria lisää.
Ja kupit täytettiin. Aina Maria oli niin iloisella mielellä kuin kevätlintu lämpimällä päivällä. Hän nautti viisin kerroin pienestä vapaudestaan.
— Sorsalassa on, kuulin ma, käynyt kosi…