Aina Maria keskeytti lauseensa äkkiä ja säpsähti, jotta oli vähällä pudottaa kahvilautasen kädestään… sillä porstuassa kuului askeleet, sellaiset hitaat ja raskaat ja pelottavat askeleet, jommoisia ei ollut kellään muulla kuin…
— Kiesus sentään…
Ovi samassa aukeni hitaasti ja sisään astui Markun lihava isäntä Kaarle Henrikki. Hän virkkoi hampaittensa välistä:
— Reservipäällikkö tuolla kasarmilla joutui pariini ja osti koko kuormani.
Sitten antoi hän katseensa siirtyä vieraisiin, kahvipannuun, nisuröykkiöön, tyhjiin viinilaseihin, sokurimöhkäleesen…
Viimeiseksi katsoi hän pienillä, syvään painuneilla silmillään Aina Mariaa.
Katse oli sellainen, että Aina Maria rupesi vapisemaan.
IV.
Aina Maria joutui äidiksi, ja poika oli terve ja reipas. Kirkui vahvasti ja söi ja voimistui. Kaikki olisi ollut muuten hyvin, mutta Kaarle Henrikki oli tyytymätön talon komentoon, kerrassaan tyytymätön. Reetan oli täytynyt hakea apulaisekseen muutama vaimo-ihminen, ja se oli tuo vaimo, joka toi pahan ilman taloon. Se ei pyörähdellyt isännän mielen mukaan, vaan teki työtä hiljaa ja tasaisesti, oman omituisen luonnonlaatunsa mukaan. Ei piitannut suurin, vaikka palkollisten ateriat menivätkin tavallisen ajan ohi ja vaikka ei karja tullutkaan ruokituksi niin ihan säntillisesti, kuin Markun talossa oli kuun päivän tapana ollut.
Kaarle Henrikki siitä valitti Aina Marialle… virkkoi harmillisesti ja korvallistaan kynsien: