— Tulit liian myöhään… Aina Maria on jo muuttanut majaa.
— Hm, virkkoi Kaarle Henrikki… näin suotta vaivaa, ajoin niin kovaa että hevonen tahtoi tukahtua.
Muuta enempää ei hän sanonut.
* * * * *
Komeat maahanpaniaiset piti Markun Kaarle Henrikki vaimolleen. Kukaan ei vuodattanut haudan partaalla niin kuumia kyyneleitä kuin Rantalan emäntä. Hän itki sitä, että tyttärensä maallinen onni oli niin lyhyt. Kolme vuotta kaikkiaan, sitte tuli kuolema, säälimätön ja lahjomaton kuolema.
Komean hautakivenkin hankki Kaarle Henrikki Aina Marian haudalle. Se oli mustasta graniitista ja siinä oli kultaiset kirjaimet kahden puolen.
Pari viikkoa hautakiven pystyttämisen jälestä tuli Porvari-Jussi Markulle. Kaarle Henrikki rupesi siistimään itseään ja pani juhlavaatteet ylleen. Lähti sitte Porvari-Jussin kanssa kosioretkelle.
Eihän hänen auttanut ajatellakaan leskimiehenä oloa, kun oli suuri talo ja kaksi pientä orporaukkaa, joista nuorin ei ollut vielä puolenkaan vuoden vanha.
— … Hm, ei raha eikä rikkaus tule kysymykseen, hm, virkahti Kaarle Henrikki herkästi ja pehmeästi, kun istui rekeen ja sovitteli selkänsä mukavasti nojaan… jos vaan on muuten mieleiseni, niin, hm, hm…
— No kyllä se on, minä menen takuusen, vastasi Porvari-Jussi… se on tyttö kaikinpuolinen…