— Ei, talouskoulua hän tätä nykyä käy. Sitten on aikomus ottaa kurssi sairaanhoidossa, sitten valokuvausoppilaaksi, sitte…
— On siis luonteeltaan taloudellinen, sääliväinen ja taiteellinen. Onnittelen sinua, poikani.
— Ei ole vielä ansiota, luoja nähköön… mutta kerran päivä nousee idästä, kerran, vannon minä.
— Ja sinä tapasit hänet nyt juuri.
— Tapasin Kolmikulman lähellä. Oli kävelyllä raitista ilmaa nauttimassa ja virkistymässä, kuten sanotaan.
— Ja sinä kurttiseeraamaan heti.
— Kyllä niin, tosi se on. Siinä puhellessa satuin mainitsemaan, että olin aikeessa aina Korkeasaarelle asti, syystä että meri-ilma minusta on näin talvellakin puhtosempaa.
— Ha-hahaa, poikaseni, vaikka olit menossa postikonttoriin rahakirjettä urkkimaan. Nykyajan kultainen nuoriso laskee keveästi naiselle pienen valeen.
— No mutta, laupias luoja, mitä sinä olisit tehnyt minun sijassani? Olisitko seistä jöllitellyt paikallasi? Olisitko kenties ruvennut selittelemään Kyllikille, miten suunnattoman hävytön Edvard Brandes oli, väittäessään että Shakespeare, sinun Shakespearesi käytti pitkiä kynsiä Hamletia kirjoittaessaan… että hän varasteli Montaignelta ajatuksia. Luuletko että se olisi sopinut paremmin?
— Eipä olisikaan. Kun kaikki ympäri käy, täytyy minun myöntää, että teit parhaan, mitä sinun asemassasi voi tehdä, valehdellessasi olevasi Korkeasaareen menossa. Tietysti ehdottelit, että hän tulisi seuraasi.