Jotakin lämmintä herää rinnassani vielä nytkin, kun tuota aikaa muistelen. En ole sellaista onnea maistanut ennen enkä jälkeen, luulen etten elon tielläni tapaa Inkin vertaista tyttöä. Me erosimme hellässä sovnssa. Hän itkeä tihrusteli hiljaa, ihan viimeisessä silmänräpäyksessä tuli minullekin kyynel silmään. Katselin hänea jälkeensä, kun hän katosi pellon veräjästä kellastuneesen viidakkoon. Silloin oli jo myöhä syys, kurjet tekivät poislähtöä, kaste ei enää kadonnut metsäpoluilta. Ulkomuististani olen piirtänyt Inkin kuvan, se on tällainen.
Tuttavani otti muistikirjastaan esille paperipalasen, noin neljännesarkin kokoisen, avasi sen ja kohensi valkeata. Näin miten ilme hänen kasvoillaan muuttui lapsekkaan helläksi.
Paperiin oli lyijykynällä piirretty pienikasvuinen tyttö, jolla oli suuret silmät, kauniit olkapäät, pitkä tukka. Kaulassa oli valkoiset helmet, kädessä sukankutimet…
— Siitä pitäin ei kukaan tyttö ole vaikuttanut minuun, Inkin rinnalla ne himmenevät kaikki muut.
Hän vaikeni ja painautui omiin ajatuksiinsa. Valkeakin alkoi vähä vähältä hälvetä, sen mukana hälveni hänen kertomishalunsakin. Yritin saada häntä vielä jatkamaan, mutta en onnistunut. Hän vastasi kysymyksiini lyhyesti tai sivuutti ne kokonaan.
Oli nautinto nähdä, miten hellävaraisesti hänen sormensa koskettelivat paperia, joka säilytti Inkin kuvan, kun hän sen taittoi kokoon ja säilytti muisti-kirjaansa. Ja sitä kasvojen ilmettä, kuinka se silmänräpäykseksi tuli lapsekkaan helläksi, ja sitte jälleen kylmettyi ja kovettui entiseen välinpitämättömyyteensä.
— Myöhällepä tuo ilta jo on kulunut, virkkoi hän hyvästellessä… oli hupaista heittäytyä entisyyteen hetkiseksi, kun tämä nykyisyyteni on niin koleata, sisällötöntä.
Myönsin sydämmessäni, että niin oli asian laita.
* * * * *
Hiukan hämmästyin kun tuttavani tuli luokseni, ilmoittaen että hän oli jo sanonut irti itsensä tehtaanpäällysmiehen toimesta ja että hän piammiten aikoi lähteä muille maille. Aivan äskettäin olimme viettäneet illan yhdessä, olimme puhelleet monenlaisista asioista, mutta ei oltu puhuttu sanaakaan siitä, että hänellä kyti matkahankkeet mielessä.