Iloisia joukkoja kulki kylän joka, kujalla ja niitä jäi joka talon pihalle. Melua ja naurua kuului kauas kauppiaan ohi.
Toramäen lähellä näki Kaisa naisolennon makaavan katajapensaan juuressa.
— Herran tähden, Anna makaa tuolla. Kaisa hyppäsi yli maantien ojan ja kosketti Annaa. Anna kulta.
— Jätä minut rauhaan.
— Tule kotiin, Anna kulta!
Anna nousi äkkiä ylös ja lähti juoksemaan Toramäelle. Keltainen hiuspalmikko oli auennut, ja hajanainen tukka valui alas hameen helmoille. Puolikuun kumeassa valossa välkkyi se kuin kaunis kulta.
Nähtyään Annan suuntaavan askeleitaan kotiin tuli Kaisa jälleen käymään Jukan rinnalle.
— Etkö menekään Herttalan kautta? kysyi hän, kun olivat ehtineet pelloille kääntyvän tien kohdalle.
— Nyt on niin paljon kuun valoa, että näen käydä oikopolkuakin.
— Minä tulen saattamaan sinua veräjälle asti.