— Ja tytöt tulivat.
— Tulivat nöyrästi, mutta minullapa olikin kädessä isännän pitkä piiska.
— Vie helmetti! Oskari heitti Jukalle kourallisen sikaareja, sulki oven ja meni pois.
Ankarampaa kevättä, kuin nyt tuli, ei oltu miesmuistiin eletty. Sää oli selkeätä ja kuivaa, kylmä tuuli kävi yhäti, joten lumi suli hitaasti ja ikäänkuin raueten. Niityt ja nurmet eivät voineet elpyä vihannoimaan, sillä hanki ja jää oli polttanut ne ruskeankeltaisiksi. Kylmä tuuli harventi oraiden juuret, ja touot olivat surkastua ituihinsa.
Epätoivo jo täytti mielet.
Mutta äkkiä kääntyikin tuuli mereen, toi sieltä lämmintä ilmaa, pilviä ja sateita. Kolmessa vuorokaudessa vaihtui kylmä ja kolkko kevät lämpöiseen ja ihanaan kesään. Ruis kasvoi silmin nähden, lumen polttamat niityt ja nurmet vaihtoivat kolmessa yössä ruskeankeltaisen pukunsa uuteen viheriään verhoon, ja toukojen oraat virkistyivät täyteen kasvuvoimaan.
Epätoivo jo pakeni mielistä.
Herttalassa kovia koettiin. Helma kävi piikain kanssa navetassa auttamassa lehmiä aamuisin ylös, ja Jukka kävi tallissa kymmenen kertaa yössä. Omaa hevostaan vaivasi ankara ähkytauti; ruoan äkillinen muutos sen vaikutti. Tuskissaan eläin lakkaamatta telmi ja jyrsi pilttuun seinää. Uni ei tullut yhtenäkään yönä Jukalle silmiin. Hän odotti joka hetki sitä silmänräpäystä, jolloin Hukka kykertyisi polvilleen ja heittäisi henkensä.
— Jos Jumala näistä päivistä vielä auttaisi, huokaili hän joka askeleella.
Sitte tuuli toi merestä lämpimiä sateita, ja Herttalan talon kunnia oli pelastettu. Kolmessa yössä kasvoi Takahakaan pitkä ruoho, sinne vietiin karja ja hevoset. Kun Jukka palasi hevosia viemästä, heittäytyi hän vaatteissaan vuoteelle ja nukkui kylkeään kääntämättä toista vuorokautta.