Omituisen kylmällä äänellään rupesi emäntä sitte puhumaan talon töistä ja tupa-askareista.
Herttalan emännälle ja kauppiaan rouvalle oli Annan häpeä polttavan arka. He ymmärsivät, että Franssin ja Helman naiminen nyt riippui hiuskarvasta, ja että hiuskarva katkeaa samassa silmänräpäyksessä, kun Helma kuulee totuuden. Lupauksella että ennen vuoden loppua päättää sinne tai tänne oli hän vähäistä ennen Annan äidiksi tulemista ottanut Franssilta kihlat, sormuksen ja kellon. Kihlauksen johdosta loisti tulevaisuus Herttalan emännalle kullankirkkaana. Oskari oli tosin tullut sairaanpuoleiseksi ja tilapäisesti väkijuomain karttajaksi, mutta kun häitä aiottiin viettää vasta jouluna, niin toivottiin hänen siksi parantuvan. Jouluna piti sitte lyötämän kaksi kärpästä yhdellä kerralla, tyttärelle rikas mies, pojalle rikas vaimo.
Mutta Annan häpeä tuli synkäksi ukkospilveksi kullankirkkaalle taivaalle. Jos salama siitä lyö, iskee se Herttalan taloa perustuksia myöten, sillä Oskari oli siksi elänyt maailmaa, ett'ei kukaan muu rikas tyttö kuin Ainu enään katsonutkaan häneen. Emäntä kyllä tiesi, että Ainu oli tyhjä porsliinivauva, jossa ei ollut muuta haluttavaa ainesta kuin silkkiä ja hajuvettä, mutta suuret myötäjäiset tekivät tytöstä miellyttävän miniän. Helmallekaan ei voitu toivoa Franssin vertaista miestä rikkaudessa, eikä miellyttäväisyydessäkään.
Pilvi oli todellakin uhkaava.
Sopivin keino tehdä se voimattomaksi oli että Anna maalattiin Helman silmissä mustaa mustemmaksi. Moiseen kurjaan keinoon turvattiin. Kyläläisten ivapuheet olivat hienoa kuin silkkilanka sen suhteen, mitä Herttalan emäntä ja kauppiaan rouva puhuivat Annasta Helman kuullen; he tallasivat hänet ilkeimpään lokaan ja saastaan.
Alusta alkaen se onnistui. Kylmänä kevätpäivänä, jolloin Anni tuli Kaisun seuraamana kylään, lähetti kauppiaan rouva hakemaan Herttalan emäntää. Itse meni hän seuraavana päivänä Herttalaan, eikä ottanut Ainuakaan mukaansa, vaikka tämä oli julkikihloissa Oskarin kanssa. Helman kuullen rouva sitte otti uutisen puheeksi. Hienosti hymyillen virkkoi hän:
— Emme vielä eilen tietäneet, mitä kylässä toissa yönä tapahtui.
— Mitä siellä on tapahtunut? kysyi emäntä erittäin uteliaasti. Ei tänne mitään kuulunut.
— Sepä ihme. Kaunis Anna synnytti toissa yönä pojan.
— Älkää ihmeitä. Liekö tuo totta?