— Sitä liehakkaa vihaa moni.
Rouva täytti lupauksensa. Kohta ruvettiin kylässä kertomaan, että Annalla oli ollut yhtä monta rakastajaa, kuin vuodessa on kuukausia, ja että hän oli jokaista pettänyt, kunnes tuli oma vuoronsa tulla petetyksi. Uutuuden vuoksi jauhettiin juttua niin kauan, että sitä toisin hetkin epäilijätkin uskoivat todeksi.
Herttalaankin sitä tuli joku kertomaan. Emäntä erisin epäili, mutta kun kertoja viittasi Annan suhdetta Kaaren Heikkiin, niin oli hän sillä näyttänyt väitteensä toteen.
— Pettihän se Heikinkin, sanoi hän vakuuttavalla äänellä. Ja joka kerran pettää yhden, se pettää toisenkin.
Väitteen todistus vaikutti Helmaan vielä enemmän kuin kauppiaan rouvan myrkylliset sanat. Heikin ja Annan suhde toisiinsa ei ollut hänellekään salassa, niin vähän kuin hän tiesikin kylän nuorten rakkausseikoista.
Tapahtuman, joka äkkiä muuttaa Herttalan olot, luuli Helma jo tapahtuneeksi. Ajatus tulla Franssin vaimoksi oli kasvanut ikäänkuin hänen toiseksi olennokseen, ja hän ei ollut voinut koskaan täydellisesti irtautua ajatuksesta, vaikka Franssi olikin paljon muuttunut viimeksi kuluneina viitenä vuotena. Kasvojen tumma puna ei enää ollut kadehdittavan kaunista, silmät, ennen niin puhtaat ja kirkkaat, näyttivät hävyttömiltä ja kyllääntyneiltä, ja äänestäkin oli raikas sointu kadonnut; mutta sittekin oli Franssi yhä ajatusten esine.
— Väärin minä häntä Annan suhteen epäilin, sanoi Helma itselleen, kun oli saanut tukahutetuksi pahimmat epäilyksensä, ja suotta niin monta unetonta yötä vietin. Franssi on semmoinen kuin kaikki muutkin, oi parempi eikä pahempi. Mikä oikeus minulla on uneksia ja vaatia itselleni puhdasta, jaloa miestä? Ei mikään. Tuskin itsestänikään on tosielämään. Kun muistelen, minkälainen Franssi oli kahdeksantoista vuoden vanhana, voin unhottaa ja antaa anteeksi kaikki. Paitse jos hän olisi vietellyt ja pettänyt Annan, sitä en voisi antaa anteeksi. Mutta minä olen erhettynyt Annankin suhteen. Kaikki puhuvat hänestä yhtäänne päin. Ja sanotaan, ett'ei savua, jos ei tulta.
Niissä mietteissä eläen päätti hän mennä Franssille vaimoksi. Peläten enempiä taisteluita sydämensä kanssa, astui hän toisenkin askeleen varmuutta kohden; hän ilmoitti äidilleen päätöksen.
— Minä olen valmis milloin hyvänsä, sanoi hän päättäväisesti. Minun tähteni ette tarvitse häitä viivytellä.
Siten uhkaava pilvi, jonka pelättiin lyövän hankkeet pirstoiksi, vaan kiirehti niiden toteutumista. Herttalan emäntä oli seitsemännessä taivaassa; naimisien kautta suuri rikkaus ja mahti tulevat vielä monta vertaa suuremmiksi.