Helma hiipi isännän kamarin kautta ulos puutarhaan. Elämä tuntui kevyeltä, suloiselta. Mikään tuska ei painanut mieltä, mikään ahdistus ei raadellut rintaa, sillä elämän todellisuus oli vielä unhotuksissa. Virkistävän unen jälkeen leijuilivat ajatukset keveinä, vapaina ja silmä ihasteli kaikkea mitä edessään näki.

— Kummallinen uni! ihmetteli Helma. Hän nautitsi kaikesta ihanuudesta, joka häntä ympäröi.

Karjatarhassa piiat jo lypsivät, ja sieltä kuului naurua ja vilkasta puhetta. Ilma oli vielä kevyttä, joten joku sana kuului aivan selvästi puutarhaan.

— Mitähän moinen kummallinen uni merkitsee? Helma rupesi lukemaan suuremman pensaan ruusuja, mutta samassa kuuli hän nuoremman piian mainitsevan Franssin nimeä. Sitte vanhempi nauroi ja virkkoi:

— Maailman velikulta; yhden jättää, toisen ottaa.

Franssin nimen kuuleminen viskasi Helman todellisuuteen. Tuskahisia tunteita tuli heti sydämeen, rauhattomuutta rintaan. Ajattelematta, tekikö oikein eli väärin, hiipi hän karjatarhan aidan taakse. Piiat istuivat selin häneen ja jatkoivat vapaasti puhelua:

— Mitä meidän Helma sanoisi, jos tietäisi toden, virkkoi nuorempi piika. Hän oli idealisti. Helman pieni kirjasto oli vaikuttanut hänen katsantokantaansa paljon, ja koko hänen henkiseen kehittymiseensä. Mutta Helma ei käy missään eikä ole erittäin tuttava kenenkään kanssa, paitse ehkä isäntärengin, mutta se mies on kuin mykkä.

— Mitäpä siihen sanoisi? vastasi vanhempi piika. Hänkin oli idealisti, mutta hänellä oli jo ikää enemmän, kuin itse olisi suonut. Hän ihaili rikkautta ja arkkiveisuja; molemmat liikuttivat hänen pyhimpiä tunteitaan. Franssi on kaunis ja rikas, parempia ei tule, eikä niitä ole.

— On niitä parempia maailmassa; ei kaikki rikkaat sillä lailla hyppele yhden tytön sylistä toisen syliin. Enkä minä niistä muista, mutta Anna raukankin kehtasi vietellä ja se nyt oli varmaankin synti. Syöjättären hampaista joutui Anna Franssin pauloihin, petettäväksi, häväistäväksi.

— Miksi antoi pettää itsensä? Pitihän hänen ymmärtää, ett'ei Franssi häntä nai kuuna kullan valkeana.