— Ei tule häitä meille. Isäntä on sairas, ja tyttären sulhanen on vielä maiden ja merten takana. Mutta hän onkin jalo ja kaunis mies. Vartalo on suuri niinkuin sinullakin, mutta silmissä on enemmän sinistä, hiuksissa enemmän keltaa. Ketä näet, kun et minuun katso.
— Kauppiaan rouva tulee teille. Jukka näki rouvan kääntyvän alas
Herttalan tielle. Onko tuli kylässä irti vai…?
— Rouva se onkin. Nyt sillä on tärkeitä asioita, koska noin tuiskuttaen astuu. Menköön edellä, minä menen jäljessä; minullakin on tärkeitä asioita hänelle.
— Tulee kai kysymys hääpäivästä.
Helma katseli rouvan jälkeen, siksi että tämä ehti kääntyä pihan portista sisään. Sitte hän äkkiä nousi ylös ja virkkoi:
— Rouva tuli tänäpänä viimeistä kertaa meillä käymään. Viime vuonna sanoin sinulle toivovani jotakin tapahtumaa, joka äkkiä muuttaisi elämäni. Se tapahtuma on jo tapahtunut.
— Tuleeko purkajaiset?
— Tulee niinkin. Kotiin mentyäni teen ensimmäiseksi työkseni
Franssista eron, selvän eron.
— Miksi?
— Siksi että hän on heittiö, suuri heittiö. Hämmästyneenä katsoi
Jukka Helmaa silmiin.