— Nuorten äly ei kannata kiitosta, vanhana mies vasta tunnetaan.
Arvasinhan minä, että se meni seuraan ja vei mukanaan, ketä sai.
— Eipä mennyt, eikä ole meidän kylästä kukaan mennyt.
— Mitä hyvää siitä seurasta sitte on?
— No se on sillä tavalla, selitti isäntä, joka monissa kokouksissa oli oppinut itsenäisesti ajattelemaan, ett'ei raittiuslupaus ole saavuttanut täällä meidän kylässä puoltajia. Ei juoppoa auta se, että hän menee raittiusseuraan. Niinkauan kun olutta ja viinaa myödään, niinkauan niitä juodaankin. Poikkeuksia kyllä voi löytyä, mutta niiden merkitys yleiseen raittiuteen, jota me ajamme takaa, on yhtä suuri kuin pisaran mereen.
— Voi velikulta, kuinka viisaasti puhut.
— Raittiit eivät kernaasti rasita omaatuntoaan lupauksilla, vaikka se olisikin suotava hyvän esimerkin vuoksi.
— Niin on asia, velikulta. Tänne meidän kylään sopisi rovastin ja lukkarin tulla koulua käymään.
— Mutta itse aatteen me hyväksymme ja seurallisten lupauksistakin olemme ottaneet noudattaaksemme tehokkaimmat kohdat. Tästä lähin ei kukaan isäntä tuo juovuttavia juomia kaupungista paraalle ystävälleenkään, ja pidoissa tulee käytäntöön kannu-olut pullo-oluen ja muiden karvaiden juomien sijaan.
— Nuo asiat on Kaaren isäntä teidän päähänne pannut.
— Ja viina- ja olutkauppojen suhteen olemme kaikki yksimielisiä. Sekä seuralliset että seurattomat katsovat niiden hävittämisen välttämättömän tarpeelliseksi, jos elää aiotaan ja edistyä tahdotaan.