Kauppias huomasi vaikenemisen parhaaksi.
Tekosyyllä, ett'ei lootassa ole pieniä rahoja, esteli hän ottaa
Kaaren isännältä maksoa.
— Annetaan olla toiseen kertaan, sanoi hän, sillä minä juuri äsken korjasin pienet rahat. Käyttehän te usein meillä.
— Maksetaan pois, selvä on aina selvä.
— Sama tuo. Kauppias otti setelin, meni saliin ja toi sieltä pieniä rahoja. Rouva tuli hänen perässään ja jäi kynnykselle seisomaan.
— Tässä on takaisin. Kauppias luki rahat tiskille ja mainitsi samassa summan, joka ostoksiin meni.
— Mitenkä sitä niin paljon meni? Kysyjä näytti hyvinkin hämmästyneeltä.
— Eihän sitä paljoa mennyt. Sikaarit maksoivat kaksikymmentä penniä, rautanaulat markan ja paperi yhdeksänkymmentä penniä. Selvähän se on.
— Mutta tehän otatte sata prosenttia voittoa, eli toisin sanoen viette rahat ja kukkarot.
— Elää minunkin täytyy. Tavaroissa seisoo suuria summia kiinni.