— Mutta minä en muistanutkaan aamulla muuttaa ehjiä sukkia.
— Se sinulle sitte joutikin. Olisit totellut mummoa ja jättänyt hevoset katselematta, niin olisit muistanut.
Kirkosta tultua ilmoitti Anni Klaulle Jukan tuskat.
— Sen varpaita palelee ja kynnistelee nyt, sanoi hän. Täydymmeköhän mennä johonkin lämmittelemään?
— Emme tarvitse mennä, kyllä minä tiedän sopivamman keinon; vastasi Klaus. Hyppele, Jukka, hyppele niin tuhannen tavalla ja lyö kärkiä korkoihin; kyllä varpaasi kuumenevat.
Jukka alkoi tekemään työtä neuvottua. Klaun puhdistaissa hevosta ja hankkiessa lähtöön hyppeli hän reen vieressä, löi jalkateriä kymmenellä eri tavalla toisiinsa, ponnahteli ylös ilmaan koroilla ja kärjillä, tasakäpälässä ja vuorojalassa.
Klaus nauroi että vapisi.
— Sillä lailla niin, sanoi hän. Juuri tuolla tavalla noin.
Anna ja Lauri olivat tulleet samassa seurassa kirkosta. He seisoivat Kaisan lähellä ja katselivat Jukkaa, kuinka tämä ponnahteli ja teki temppujaan reen vieressä.
— Tuo keltainen talo on meidän kotomme, sanoi Anna, osottaen Kaisalle kaunista taloa peltojen takana. Entä sinun kotosi? Missä sinä asut?