— Sepä oivaa!
— Yhtiön puoti rupee tekemään kauppaa parhaasta päästä kotimaisilla tavaroilla, tavaran pitää olla hyvää, halpaa ja välttämättömän tarpeellista.
Turhat ja kalliit tavarat pois kylästä ja koko Suomesta, kirkuvat isännät, koturit ja rengit.
— Se on sitä nurkka-isänmaallisuutta, joka nykyään on muodissa. Ihmiset, jotka eivät milloinkaan ole käyneet omaa tunkiota edempänä, innostuvat siihen. Tyhjät sanat ja tyhjät päät mieltyvät toisiinsa ja ylpeilevät yhdessä.
— Tuo oli kohdalla sanottu. Meidän kylän isännät pitävät itseänsä maailman viisaimpina, ja itse mielestään kelpaisivat he vaikka kuninkaan neuvonantajiksi. Ei sitä asiaa, jota he eivät pysty arvostelemaan. Eivätkä he tarvitse nähdä tai kuulla mitään, sillä kaikki viisaus on sanomalehdissä niinkuin vesi järvessä. Kauha vaan käteen, niin kyllä viisautta lähtee. Kun minä olin nuori, oli kyläkunnassa joku viisas mies, joka tiesi ja ymmärsi lakikirjat ja muut ennustukset, mutta nyt on jokainen viisas. Ja ne kirotut sanomalehdet! Niistä ovat he onkineet aivoihinsa yhtiökaupankin. Siellä ja siellä pitäjässä on jo semmoinen, sanovat he, miksi ei se kävisi täälläkin laatuun? Herrat ennen sanomalehtiä lukivat, ja talonpojilla oli virsikirjat. En minä voi ymmärtää, mitä valtamiehet ajattelevat, kun painattavat sanomalehtiä suomeksi. Ei siitä hyvää seuraa.
— Ei seuraakaan, todisti tuomari. Nyt jo on alituinen riita kansan ja virkamiesten välillä. Talonpojat pistävät nenänsä, missä vaan on rako, johon mahtuu, ja sitte sanomalehdet kirkuvat ja parkuvat, miten meillä Suomessa on Egyptin pimeys ja turkkilaiset virkamiehet. Siksipä en minäkään viitsinyt pieniin virkoihin ruveta, mutta kun pääsen tuomariksi, niin tuomitsen minä talonpojille ropoja niskaan.
— Ei ne pirut muuta ansaitsekaan. Mutta sanokaapa, mitenkä minun tulee menetellä, kun yhtiön puoti avataan. Mitenkä minä voin kukistaa sen?
— Siten että myötte helpompaan; se on yksi ja ainoa keino. Parikin vuotta kiusaatte, eivätköhän jo sitte väsy.
— Sitä minä en luule. Osakkeiden korko on nyt aluksi tavattoman alhainen, nimittäin neljä sadalta, huoneet ilmaiseksi ja hoitajan palkka pieni. Sitäpaitse ovat osakkaat sitoutuneet kärsimään tappiotakin alkuaikoina; jos kireälle käy, ei makseta korkoja lainkaan. Siten sen menestyminen on kaiken uhalla taattu. Jokainen osakas on hyvinvoipa; ei heille tunnukaan, vaikka osakkeiden korot jäävät joinakuina vuosina tulematta; ajan pitkään saavat he monenkertaisesti takaisin. Ja niinpian kun yhtiön kauppa avataan, käyvät he sieltä ostamassa, se on tiettykin. Yhteinen kateus minua vastaan yhdistää heidät yhdeksi mieheksi. Minä en voi uida niin väkevää vastavirtaa, en voi joukolle mitään. Kaaren isäntä vei leivän suustani.
— Myökää puotinne tyhjäksi ja eläkää rauhassa rahoillanne tai rahojenne koroilla. Siten ainakin minä tekisin teidän sijassanne.