— Mihin tulot käytetään?
— Kirjaston perustamiseen. Nuorilla on niin hyvä lukuhalu, että siitä oikein sopii iloita. Minun kirjani kulkevat ympäri kylää yhtenään.
— Ne ovat arvatenkin semmoisia lorukirjoja, joita Ainukin nuorena tyttönä lueskeli. Ja ne ovat turhia. Toiset ihmiset niissä maalataan sysimustiksi, toiset lumivalkoisiksi. Mitä varten, on mahdoton meikäläisen ymmärtää. Meissä on kaikissa vähä vikaa, yhdessä yhtä lajia, toisessa toista lajia, mutta piruja tai enkelejä emme ole kukaan. Ja vaikka tuhannen joukossa löytyisikin yksi jalo ihminen, niin mitä hyvää siitä lähtee, että minä luen kirjasta hänen elämänsä. Ajan haaskausta lorukirjain lukeminen on, eikä muuta. Ei ihminen kirja kädessä tule toimeen.
— Minä en katso asiaa siltä kannalta kuin te. Joka ei mitään lue, hän ei mitään tiedäkään. Muista hyödyllisistä kirjoista puhumattakaan, ovat lorukirjatkin nuorille tarpeellisia, niiden jalostava vaikutus nuoreen sydämeen on äärettömän suuri. Tuon tiedän omasta kokemuksestani. Paimenpoikana minä luin ensimmäisen lorukirjani. Sankarin kuva painui ainaiseksi sydämeeni, ja minä päätin tulla samanlaiseksi. Päätös oli minulle hyvinkin tarpeellinen. Sankarin vaiheisin en tosin joutunut, mutta jouduin kuljeksimaan maailmaa, jouduin hyvien ja huonojen ihmisten pariin. Minä asuin kolme vuotta talossa, josta oli vaan kymmenkunta askeletta kapakkaan ja saman verran julkiseen synninpesään. Mutta minulla oli sydämessä lorukirjani sankari, ja minä olin omissa silmissäni suurempi kuin muut kuolevaiset. Hauskin huvitukseni oli lukeminen. Vanhoja kirjoja vein pois, uusia toin, ja kun ne kolme vuotta saivat kuluneeksi kovassa työssä ja ahkerassa lukemisessa, oli minusta tullut aika mies. Mitä työlläni voin säästää, ne säästyivät tarkkaan. Saatuani pienen perintöni tulin sisartani tervehtimään, ja nyt minä olen kahden talon isäntä.
— Olin minäkin nuori ja kuljin maailmaa, muita turhia kirjoja en lukenut. Kuitenkin voin vakuuttaa, ett'en käynyt kapakoissa, enkä hypännyt tyttöjen perässä.
— Minä en voi vielä nytkään elää lukematta. Raskas työ ja hyvät kirjat ovat minulle välttämättömiä.
— Voivat olla teille, mutta minä en ainakaan kaipaa lukemista. Ja luulen, ett'ei se sovikaan minun ammattiini.
— Hm! Minä taas olen vakuutettu, että juuri lukemattomuus ja aineellisuuden jumaloiminen vaikuttivat perikadoksenne. Palvelitte kultaista vasikkaa liian hartaasti, liian sokeasti. Tavattoman suuri voitto, jota otitte tavaroista, niinkuin myös olut- ja viinakauppa…
— Älkäämme puhuko niistä enää. Perin kerjäämälläkö te aiotte saada arpajaisvoitot?
— Ei muu keino auta tällä erällä.