— Tule sinä huomenillalla veljesi kanssa meille. Jos tulevat kotiin, niin saadaan tulijaisia.
— Eivät he sieltä niin pian joudu kotiin, kun on yksi tie ja kaksi asiaa. Morsiamissa käyvät samalla.
— Eivätkä käykään. Eikö veljesi olekaan sinulle puhunut?
— Mitä hänen piti puhuman?
— Hä sinun ja Franssin entisestä välistä.
— Aikoi hän kerran puhua, mutta minä suutuin ja läksin ovesta ulos.
— Mitä varten? Ei se nyt enää leikkiä ole, sillä Franssi aikoo tulla oikein todenperästä kihlaamaan sinua. Hän olisi jo tullut, mutta epäilee ja häpee…
Annan kasvot tulivat punaisiksi kuin orjantappuran ruusu. Katsoen terävästi kauppiasta virkkoi hän:
— Jos Franssi niissä aikeissa tulee minua lähelle, syljen minä häntä silmille.
— No jo nyt on ihme ja kumma. Osaamatta muuta sanoa lähti kauppias kiireesti pois. Kansan sivistys ja kaikki hyvät riennot olivat samassa silmänräpäyksessä menettäneet kaiken arvonsa.