— Ihmiset eivät ole missään suhteessa hänestä liikoja laskeneet, tunnusti hän itselleen.
Sitte käski hän nuoria iloitsemaan.
— Lyökää nyt iloksi, sanoi hän viehättävän iloisesti, Tanssikaa laulun mukaan, tai leikkikää muuten.
Kaaren isäntä vastusti hyppyä.
— Ei siinä mitään sopimatontakaan ole, saati sitte pahaa, sanoi hän.
Mutta se voisi vahingottaa seuran mainetta.
Häneen yhtyi Helma ja usea muu. Ensin mainittu sanoi:
— Meidän täytyy elää näissä seuroissa niin, ett'eivät ahdasmielisimmätkään saa moitteen syytä. Tanssit ovat nykyaikana joutuneet huonoon huutoon, ja syystäkin. Niitä jokainen vanhin, jolla on lapsia ja nuoria tyttäriä, pelkää kuin ruttoa. Häitä ja kihlajaisia lukuun ottamatta ei yleinen mielipide enää hyväksy muita kuin julkisia huveja, joissa saa kuulla ja nähdä muutakin kuin viulua ja uusia pukuja.
Leikkejä vastaan ei kenelläkään ollut sanottavaa. Kaaren isännän ehdotukseen, ett'ei kukaan saisi suuttua, mitä leikissä sattuisikin osaksi, suostuttiin yksimielisesti. Aljettiin panttisilla-olosta. Sitte seurasi kysymys- ja vastausleikkejä ynnä monia muita samanlaisia; pieniä naarmuja niissä vedettiin, mutta kukaan ei loukkaantunut. Monta luotia ammuttiin Annaankin. Joku poikaveitikka vaati jo panttien lunastuksessa Annaa sanomaan suorimman keinon, jolla kauppias voisi kukistaa yhtiön kaupan. Kun Laurikin rupesi veitikan puolelle, täytyi Annan puhua sula totuus.
— Suorin keino lie se, että Franssi nai minut, sanoi hän. Ja minä vaikutan Lauriin, että hänestä tulee luopio, puolueensa pettäjä.
Jukkaa ja Kaisaakaan ei unhotettu. Heiltä tiedusteltiin, milloin kova halla nousee Kotosuosta, ja milloin Anni ja Miekkonen pappiloihin lähtevät.