Mutta säädyllisyyttä ei unhotettu, ja siten jäi jokaiselle hyvä omatunto.
Aiottiin jo illanvietto lopettaa, mutta Kaaren isäntä ehdotteli vielä uuden leikin, sillä nimenomaisella ehdolla, ett'ei siitäkään saisi suuttua.
— Lupaatko, ett'et loukkaannu? kysyi hän Helmalta.
— Lupaan, vastasi Helma.
— Hyvä on. Jukka, peitä Helman silmät, vie hänet keskelle lattiata ja jää itse taakse.
Jukka teki niinkuin käskettiin. Sill'aika Kaisu riisui jalastaan kengät, ja kun Kaaren isäntä raskain askelin, jotka Helmakin hyvin tunsi, lähti käymään lattialla, hiipi Kaisu sivussa Helman eteen ja suuteli häntä rohkeasti. Toisten tyttöjen taakse sitte pujahti, mutta Kaaren isäntä jäi seisomaan paikalleen ja viittasi Jukkaa päästämään peitteen auki.
Leikki onnistui oivallisesti. Helma punastui tulipunaiseksi, oikea kätensä kohousi äkkiä, kimahdus kuului, ja Kaaren isännän vasen poski muuttui vuorostaan punaiseksi kuin pihlajanmarja.
Raikas nauru täytti salin. Pidellen käsivarsiaan lausui emäntä:
—… Tule ja siunaa tuota meidän Helmaa! Kun leikistä suuttui.
— Nyt on paras aika lähteä, kuului usea ääni, ja vallaton joukko syöksyi etehiseen; sieltä vielä huutelivat hyvästihuutoja Helmalle ja emännälle.