— Anna on veljeltään saanut urkituksi, ett'ei rouvan omakaan elämä ole niin tahraton ja kaunis kuin pukunsa.
— Minäkin suuresti epäilen sitä. Oskarin kuolema oli ankara isku sydämelleni. Koko mennyt elämä kuvastui silmiini oikeassa valossaan, minä rupesin näkemään ja ymmärtämään. Moni sana, jonka rouva ajattelemattomasti lausui, on nyt vasta selvennyt. Tiedätkö, hän on salajuoppo.
— Se tiedetään kylässä jo yleisesti. Kauppias on jo kahdesti saanut hävetä silmänsä maalle, ja Franssi kuului kerran kurittaneen juopunutta rouvaa. Hyvä Jumala! Poika löi omaa äitiään.
— Kun rouva oli nauttinut liiemmäksi, ei hän yhtään ajatellut sanojaan. Kuudetta käskyä…
— Älä niitä minulle kertoile. Kuinka vanha olit miehelään mennessäsi?
— Seitsemäntoista, vast'ikään täyttänyt.
— Niin nuori! Milloin sitte kauppias tuli kylään?
— Samana vuonna.
— Ja sinä rupesit ahkerasti seurustelemaan rouvan kanssa.
— Niin tein. Hän oli yhtä vanha kuin minäkin. Minä olin rikkaasta kodista, lapsellinen ja ymmärtämätön.