Paitsi Lauria ja Annaa ei kukaan muu kuin Kaisa kuullut pilkkapuhetta. Jukan huoahtaissa sanoi hän:
— Katso tuonne, siellä ajaa herraspoikia.
— Ja herrastyttöjä.
Korskuva hevonen lähti samassa uljaasti juoksemaan, ja tuuli heilahutteli karhunnahkaa tammenväriseksi maalatun reen perässä.
Kun komeat kulkijat ehtivät pois näkyvistä, kysyi Anna ihmetellen.
— Keitä ne olivat?
— Etkö sinä niitä tuntenut? Hoi, voi! Siinähän oli Herttalan Helma, kauppiaan Ainu ja … Jukka luetteli jonkinmoisella ylpeydellä reessäolijat.
— Asuvatko nekin Toramäellä?
— Eihän ne siellä asu.
Annan mielestä oli sekin ihme. Hän itsekseen lausuili nimiä moneen kertaan, ikäänkuin pelkäisi unhottavansa ne liian pian.