— No Jukka, kysyi Klaus, kun oli saanut reen ja hevosen puhtaaksi.
Miltä maistui hyppy?
— Hyvältä, peräti hyvältä, vastasi Jukka. Ei kylmä enää tunnukaan, vaikka taannoin ihan poltti.
— Tarkenetko nyt? kysyi Anni.
— Tarkenen kylläkin.
— Mies on aina mies, kehahti Klaus, kääntäen hevosen maantielle.
— Ja onhan sinulla suuret saappaat, sanoi Kaisa. Liikuttele ahkeraan varpaitasi, niin pysyvät kuumina.
— Ei niitä peiton sisässä enää…
— Eikä meillä ole liioin aikaakaan kylmän kanssa tappelemaan, keskeytti Klaus, istuen samassa kuskilaudalle. Tulkoon Miekkonen hevoshaljullaan perässä sitte kun ehtii, mutta me ajamme edellä niinkuin paha sää; meillä onkin hevonen juoksijan sukua.
— Olisi kotonne täällä päin, sanoi Kaisa Annalle, niin tulisitte kannaksille.
— Niinpä se. Lauri, mennään mekin. Lauri kääntyi menemään Annan kanssa. Käsi kädessä astelivat he ihan vastakkaiseen suuntaan, kuin hevonen, jota Klaus ajoi. Jukan katsahtaissa taakseen, ei heitä enää näkynytkään.