— Tuskin he sitä tekivät.
— No ei tiedä. Ainakin minä luulen, ett'ei jäännöksiä tarvita tuhansittain lukea. Mikko on monelle vakuuttanut, että hän on köyhä mies, rahan suhteen nimittäin. Tavaraa niillä kyllä on, ei niille nälkä koskaan kuppiin tule.
— Mutta liiat rikkaudet ovat menneet niinkuin ovat tulleetkin.
Leviteltyään puhtaiksi virutetut vaatteet pensaille kuivaamaan tuli Kaisa kamariin Annin luo ja antoi lapselle rintaa. Tupaan sitte meni ja sanoi miehille:
— Minä keitän teille jotakin kuumaa!
— Keitä niin, käski Jukka, me menemme siksi ajaksi rapulle istumaan.
Klaus ja Jukka menivät ulos ja asettuivat kynnykselle istumaan.
Päivä oli jo lähellä iltaa, polttava kuumuus oli lauhtunut haaleaksi lämmöksi, ja korkeudessa siinti sinitaivas kirkkaana, puhtaana. Oli kaunein kesäilta, mitä ajatella voi.
Uutis-asunto oli vuosien kuluessa muuttunut sieväksi torpaksi. Nurmi ja koko lehtimetsä oli peltona, ja saroissa kasvoivat kauniit laihot. Suuret kiviröykkiöt, jotka piirittivät peltoja, todistivat torpanväen väsymättömyydestä ja uutteruudesta. Ulkohuoneita oli karttunut tarpeen mukaan. Uusi ja tilavampi navetta oli tehty tallin rinnalle, ja vanhaa käytettiin lammasläättinä. Ahdoksessa olevasta riihestä nousi sakea savu, leviten pihaan saakka. Hukka seisoi säleaidan vieressä ja pärskyi, kun savua meni sieramiin.
— Kohta pääsemme kylvölle, sanoi Jukka, silmäten jonkunmoisella ylpeydellä kaunista eläintä. Kyntäminen käy minulta ja Hukalta niinkuin tanssi.