— On se menestynyt näihin asti, ja menestyy se vast'edeskin, joll'eivät rupea liiaksi rehentelemään ja vaunulastittain tavaroita tuomaan. Herttalan isäntä on yritteliäs mies. Kylämeijeri sillä nyt palaa mielessä.
— Hyvä on, että joku yrittää, kyllä niitä on yrittämättömiäkin ihmisiä: Riittäisi meiltäkin joskus myödä kannu maitoa, kun olisi joka ostaisi.
— Tuletko Kaisun häihin?
— Tulen toki, ja isäkin tulee. Pois emme jää kukaan.
— En minä niin suurellisia häitä tahtonut, eikä Marikaan, vaan sulhanen ja hänen vanhempansa. Sinne tulee torvet ja virrenlaulajatkin. Sukkelinta kaikista on, että sulhanen on vielä sotamiehenä. Kohta hänen pitäisi tulla kotiin ja Kaisun kanssa sitte oitis pappiloihin. Siitäkin syystä, että on kolme vuotta kunniallisesti palvellut sotilaana, tahtovat vanhemmat iloisia häitä. Lisäksi heillä on rahaa, suuret huoneet ja paljon sukulaisia. Kyllä susi syitä saa, kun…
— Ei siinä mitään moitittavaa ole; heidän sijassaan tekisin minäkin samoin. Vanhemmista lapsistaan saivat paljasta surua ja häpeätä; väärin olisi heiltä kieltää tätä iloa.
— Taitaapa kyllä olla asia niinkin. Mutta kuka tuolta Herttalasta päin tulee tänne semmoista juoksua? Eikös olekin Klaun Kaisu ryökynä?
Kaisu sieltä tulikin. Käyden kiireesti ehti hän pian rapun eteen.
— Onko Kaisa kotona? kysyi hän Jukalta.
— On, mitä hänellä teet?