— Vai jo Heikki tuli noutamaan Annaa, sanoi Jukka. Lähdöstä ei tulekaan mitään, sillä asiat käytetään peräti toisella tavalla. Herttalassa on päätetty, että Heikki rupeaa Kaaren talon isännäksi ja Anna emännäksi. Asiassa ei ole muuta kuin yksi mutkikas kohta, ja se on Annan poika. Pojasta tulee riita. Helma tahtoisi sen omakseen, mutta minä pelkään, ett'ei Anna siihen ensimmäisenä huomenisena suostu.
— Eihän Helma kasvattia tarvitsekaan, huomautti Klaus leikillisesti.
Itsellä jo on perillisen toivo.
— Taitaa olla yhdentekevä, kummallako riidankapula on, arveli Kaisa. Nyt on kahvia jo kaadettu. Tulkaa juomaan, minä menen hakemaan lankoja ja käskemään mummoa kahville.
Melkein kuulumattomin askelin tuli Anni tupaan, sylissä vuoden vanha poika. Viimeiset vuodet eivät olleet vaikuttaneet hänessä mitään huomattavaa muutosta. Hiuksiin oli ehkä tullut enemmän hopeanväriä ja kasvoihin ehkä enemmän rauhallista loistoa, mutta muuten oli hän sama tyytyväinen lapsi kuin viisi vuotta sitte.
— Kylästä kuuluu ikäviäkin uutisia, virkkoi Kaisu, ottaen Annilta hyväiltäväkseen lapsen. Kauppiaan rouva, joka ei ole ketään köyhää pitänyt ihmisen arvossa, on nyt äkkiä tullut itse köyhäksi. Ainu tuli viime yönä kotiin, ja hänen suuresta rikkaudestaan ei ollut muuta jäljellä kuin pieni käärö vaatteita, jonka tuo tyttö olisi vallan hyvin jaksanut kantaa.
Annia lukuunottamatta näkyi kaikkein kasvoilla suurin ihmettely ja kummastus.
— Riston vaimon kautta on asia tullut näin pian ilmi. Kauppias tunsi itsensä eilen illalla pahoinvoivaksi ja lähetti hakemaan hierojaa. Sydänyöllä tuli Ainu kolkuttamaan kotinsa ovea. Hän oli niin uuvuksissa, että kykertyi kynnykselle omille jaloilleen, ennenkuin ehti istumaan. Miehensä on tehnyt hirmuisia töitä. Pelattuaan yhtenä yönä kaiken omaisuutensa silmäneulaan saakka rupesi hän rääkkäämään vaimoaan ja käymään pelikumppaneittensa hengen päälle. Ne tahtoivat varjella Ainua julman miehen käsistä, mutta tämäpä ampuikin heitä revolverilla. Peliveikoista makaa nyt kaksi kuoleman kielissä, ja kamala mies viettää aikojaan vankilassa.
— Väärin menee väärin saatu, kunnia hyvä tavara, virkkoi Klaus. Kun joku viime vuonna kertoi tuomarin pitäneen semmoiset pidot, että yksin juomatavaratkin maksoivat lähes tuhanteen markkaan, vastasi rouva ylpeästi: Rikkaat tekevät rikkaan töitä. En minä vanhempia surkeile, mutta Ainu raukka minua säälittää. Turhamainen ja ylpeä hän oli, mutta ei muuten häijyluontoinen, vaikka kävi joka päivä semmoisessa koulussa, ett'ei toinenkaan tyttö.
— Säälittää Ainu minuakin, virkkoi Kaisa. Mutta Ainustahan Herttalan isäntä nyt saakin kyläkoulun opettajan. Kyläkoulua ovat isännät jo tuumineet kauan. Kauppiaan entinen talo sopii koulutaloksi, ja hyväluontoinen Ainu sopii opettajaksi. Kyllä lapsia kouluun tulee.
— Mutta mitenkä tuomari sai käsiinsä Ainun omaisuuden? kysyi Klaus.
Rahat olivat Ainulla, kuulin kerrottavan. Eikö hän ostanutkaan taloa?