Molemmat hiljaa nauroivat. Uudestaan aikoivat alottaa leikin, mutta sairas samassa raotti silmiään ja liikutti huuliaan.
— Se heräsi nyt ja tahtoo jotakin, sanoi Kaisa. Mene nyt sen luo.
Jukka nousi ylös ja meni vuoteen viereen.
Koskettaen kädellään äidin tulikuumaa otsaa kysyi hän hiljaa:
— Mitä sinä tahdot?
— Maitoa, kuumaa maitoa.
— Minä lähden tuomaan.
Kaisa seurasi silmillään sairaan huulien liikkeitä ja enemmän arvasi, kuin kuuli pyynnön. Jukan etsiessä pulloa avasi hän pellin ja pöyhi hiiloksen.
— Minä sill'aikaa teen tulen. Älä huoli viipyä kauan.
— Ota tuolta nurkasta kuivia lautoja, niillä saat pian syttymään.