— Kovin sinä olet äitisi näköinen, mutta kananvaras sinä sittekin olet. Ei siinä auta mikään.
— En ole. Jukalta oli vähällä päästä itku. Sen todistaa Klauskin.
— Olet vainenkin, näkyyhän se silmistäsikin.
— Ei näy, eihän Karukaan sitä sano. Anna pian nisut, minulla on kiire.
— Tuossa on. Franssi antoi paperiin käärityt nisut Jukalle. Tiedätkö mikä muu sinä vielä olet, paitsi kananvaras.
— En minä tiedä. Mikä muu minä vielä olen?
— Sinä olet tuhkapöperö.
— Älähän mitä…
— Olet, tuhkapöperö niin sinä olet. Kauppias nauroi silmänsä vesille. Moista sanaa ei usein kuulla vanhoilta markkinamiehiltäkään, eikä sitä liioin ole kirjoissa eikä kansissa; ei sitä ole muualla kuin Franssin viisaassa päässä. Ja yhden vuoden on veitikka vasta käynyt kansakoulua. Isännät aina sanovat ett'ei Mikko mitään ymmärrä, mutta nyt on Mikolla poika, viisas kuin pappi ja liukas kuin orava. Kun Franssi tulee mieheksi, niin sitte näkevät, mikä on mitään.
Ihastuksissaan meni kauppias rouvallekin kertomaan, miten viisas ja liukas heidän Franssinsa on.