— Mitä sinä tahdot? rouva melkein tiuskaten kysyi Kaisalta.
— Virkkaneulan ja yhden kyynärän tuota kangasta esiliinaksi.
Jukka oli monissa ajatuksissaan ja hän ihan sävähti kun rouva repäisi kankaan poikki.
— Entä sinä? Rouvan ääni oli jo ystävällisempi, ja hän katsoi nauraen Jukan rohtuneita käsivarsia. Onko sinullakin rahaa ostaa jotakin?
— On minulla yhtä paljo kuin Kaisallakin. Paljoko nuo vaaleanharmaat lakit maksavat, nuo, joissa on lipun päällä pumpulat.
— Neljä markkaa?
— Voi sinun pojat! Entä nuo mustat samettilakit?
— Ne ovat helppoja. Rouva valitsi joukosta sopivan samettilakin ja pani sen Jukan päähän. Markka niiden oikea hinta on, mutta sinulle myön halvempaan; saat yhdeksästäkymmenestä pennistä.
— Taitaa näyttää sievältäkin.
— Näyttää maarkin. Sitä sopii pitää suven talven kanssa, eikä se tunne likaansa niin pahasti kuin nuo vaaleanharmaat.