* * * * *
Loppupuolen kesää ja koko syksyn sateli melkein lakkaamatta. Ken kiirehti, hän ehti saamaan rukiin kunnolliseen kylvöön, mutta ken hidasteli, odottaen poutaa ja kylvöpeltojen valahtamista, hänen täytyi lopulta pöpertää siemenen läpimärkään maahan. Taivas oli kummallisen hereä satamaan. Ohuesta ja pienestäkin pilvestä, josta poutaisilla ajoilla olisi ollut turhaa toivoa pisaraakaan vettä, riitti runsas sade kastelemaan maita ja viljoja. Kylän pelloilla orastuivat ruiskuhilaat, ja kaura ja ohra, jotka aroissa ja laihemmissakin maissa olivat versoneet jotakuinkin kauneiksi, homehtuivat ja mätänivät syksyllä keoissa.
Mutta Herttalan viljat saatiin hyvissä ajoin korjuun. Talossa oli kaksi suurta riihtä, vankka työväki ja järkevä isäntä. Kun pahimmat syksysateet alkoivat, olivat pellot tyhjät ja hinkalot hyvää viljaa täynnä. Ruis oli myös ennätetty kylvää kuivaan maahan. Heti leikkuun loputtua käytiin kylvöön käsiksi, vaikka vähä satelikin joka päivä.
— Rikkaalla on rikkaan onni, sanoivat ne, jotka turhaan odotettuaan poutaa, lopulta kylvivät sateessa ja kurassa.
Perunain kanssa oltiin tekemisissä Herttalassakin. Niitä oli kylvössä paljo, ja päiväväkeä oli milt'ei mahdoton saada, sillä ketään ei haluttanut mennä rypemään kuraisille saroille; jokainen kiitti Luojaansa, että sai omat vähänsä pois maasta mätänemästä.
Mutta kun Jukka kuuli Oskarin lähteneeksi kansakoulua käymään kirkonkylään, meni hän Herttalan pellolle perunoita kaivamaan. Paljasjaloin ja vanhat vaaterievut yllä hän siellä ryömi mullan ja saven sisässä, huolimatta tuulesta tai sateesta, kylmästä tai kurasta. Muista oli työ surkeata, mutta Jukasta se oli vallan hauskaa. Milloin löysi tavallista suuremman perunan, heti sitä näytteli muillekin, hokien samassa:
— Katsokaapa tämmöistä, tässä vasta on poikaa.
Väki nauroi hänelle, ja isäntärenki vakuutti useat kerrat, että
Jukatta kuolisivat he pellolla ikävään ja lokaan.
Kyllä olikin työ kurjaa. Jos tunnin oli poutaa, niin jo toisen satoi roiskui. Suojaan meneminen ei auttanut, sillä sitte olisi suurin osa päivää mennyt hukkaan, ja perunat olisivat kentiesi jääneet lumen alle. Ikäänkuin kiusantekeiksi oli sää mitä epävarmin. Joskus oli aamulla kirkas ja kaunis pouta, mutta jo ennen puolta päivää oli taivas yltänään pilvessä, ja ehtoopuolen sitte satoi tihrutti levähtämättä.
Osalta vietiin perunoita kuoppaan, osalta kannettiin niitä nurmelle suuriin läjiin, jossa sade ne huuhtoi toisaalta puhtaiksi.