— Kiitoksia nyt kaikesta, sanoi hän vielä emännälle ja lähti tuota pikaa ovesta ulos.
Pihalle näkyi Toramäki, petäjä ja Annin tupa. Heti meni Jukan mielestä pois emännän ylpeä ääni ja Helman pienet kengät, korkeine korkoineen ja kiiltonahkaisine ruusuineen.
— Joka joutuisi pian Kaisan ja mummon luo.
Juosten koko matkan ehti Jukka pian kotiin. Siellä pesi hän silmänsä, kätensä ja jalkansa, muutti ylleen vaatteet ja veti jalkaansa uudet saappaat. Otti sitte käsivarrelleen koiranpennun ja lähti käymään polkua ylös mäelle. Klaus oli menossa myllyyn, mutta nähtyään Jukan, jäi hän seisomaan paikalleen.
— Siinä poika, joka ei pelkää sadetta eikä poutaa. Klaus paiskasi kättä Jukalle. Terve nyt.
— Terve, terve.
— Perin ovat uudet nuo saappaat, ja varret ulottuvat lähes polviin asti. Klaus koetteli käsin saappaita. Kyllä sinä olet kova mies.
— Aina vähäsen.
— Tuletko näyttämään Kaisulle ja Marillekin.
— Tulen, jahka ensin käyn mummon luona. Ilo syntyi Annin tuvassa, kun Jukka sievissä tamineissaan astui sisään.