— Ei nyt ihmeempää, miten sievät ja sopivat ovat, huudahti Anni tuon tuostakin.
— Taitaa ne olla sievät.
— Ja omaa ansaitsemaasi on kaikki. — Kaikki mitä näkyy.
— Ja nyt sinulla on koirakin, sanoi Kaisa. Annatko minunkin pitää sitä omanani?
— Annan kai. Ei se täällä saa haukkua muita kuin…
— Karua! Kuinka kauniilta nuo mustat täplät näyttävät sen valkoisessa rinnassa.
— Kaunis se on koko elävä.
— Sillä on jo silmätkin.
— Se on jo monen viikon vanha. Klaus sanoi, että se elää jo vellilläkin vallan hyvin.
— Keneltä sen siellä sait?