— Hyvä on, hyvä on. Eikä tämän kaupan tarvitse kylään ääneksi tulla. Miekkonen löi polveensa rukkasella ja nousi lähtemään. Näette, se riippuu vielä monesta seikasta. Vilu voi viedä viljan ja leipä voi kallistua, niin ett'ei palkaksi jää mitään; voi tulla tauteja ja muita koettelemuksia. Sanotaan, ett'ei linnullakaan ole kaikki kuvussa, mitä on nokassa. Pysyköön kauppamme salassa niinkauan kuin pysyä voi, ett'ei kelvottomat sekaannu asiaan.
— Olkoon niin. Meidänhän kauppa onkin. Huomenna ruvetaan tarhan kimppuun, ja Jukka saisi tulla ajamaan Sukkajalkaa. Vanha musta kulkisi välissä ohjaamattakin, joten saisitte kahdessa miehessä lyödä tukevia kuormia.
— Sitähän se on odottanutkin enemmän kuin joulua. Se on niin hassunahkera hevosille.
— Tulkoon sitte aamulla kanssasi.
Jukka oli onnen kukkulalla, kun pääsi Herttalaan työhön, lantaa ajamaan isäntärengin kanssa. Sukkajalka oli vielä nuori hevonen, mutta varsin hyväntapainen ja helläsuinen; sen kanssa tuli Jukka hyvin toimeen.
Ilma oli puolipakkasta, joten lumi ei kastanut ja vaatteet eivät rähjääntyneet. Isäntärenki, mies parhaallaan, kajahutteli laulunpätkiä ja pani tupakiksi mennen tullen. Jukkakin oppi polttamaan. Ensin väkevät savut häntä pyörryttivät, mutta pian luontonsa tottui; toisena päivänä hän jo savutteli kuin aikamiehet.
Iltasin oli hauska tavata Kaisaa ja Hukkaa. Viimeksi mainittu itki ja vaikeroi ilosta, niin että polvelle piti ottaa, siinä silitellä ja hyväillä hyvän aikaa, ennenkuin tyyntyi ja malttui. Kaisalle piti kertoa Herttalan oloista. Niistä oli tärkein Hurtan haikea suru Helman perään, kun tämä maanantaisin lähti kouluun Oskarin kanssa. Kerran raukka karkasi kotoa kirkonkylään ja odotti koulun portailla Helmaa. Kun lapsilaumasta sitte kaivatun löysi, niin jalkoihin heittihe, kenkiä nuoli, itki ja viukui.
Lannan vedon loputtua ajettiin tarhaan havuja, ja Jukka pääsi niitä pienentämään. Palkkaa maksettiin viisi penniä kuormalta ynnä talon ruoka. Sitte vedettiin tarhaan Kotosuolta multaa monta sataa kuormaa, ja Jukka sai taas ajaa mielihevostaan, Sukkajalkaa. Mullan päälle tuotiin taas havuja, ja kun ne olivat pienennetyt, oli sydäntalvikin mennyt. Mutta ajotyötä riitti vielä kevätpuolellakin, jolloin navetat tyhjennettiin; kaikissa helpommissa ajotöissä oli Jukka mukana.
Kesällä teki hän Herttalassa yhtä ja toista pientä askaretta. Karjan käydessä Takahaassa ajoi hän ne aamusilla perille; iltasella saattoi hän karjan kotiin, tuoden mukanaan piioille luudaksia ja vispilänvarpuja. Paniko isäntärenki aitaa, heti siihen tuli Jukkakin, aidaksia kantamaan ja vitsakeppejä hakemaan. Yleensä oli hänellä erinomainen onni olla tarvittaissa saapuvilla. Jos hevosia vietiin niitylle tai lähdettiin niitä tuomaan, puikahti Jukka nurkista esille juuri paraasen aikaan.
— Taas tulit niinkuin käsketty, olikin isäntärengin tapana sanoa.