— Sinä pahuksen kyynysilmä ja irvisuu. Silmäsi ovat aina kyynyssä ja…
Jukka ei kuullut haukkumisesta muuta kuin jonkun katkonaisen sanan. Mielessään kuvaili hän kuinka Karu eilen aamulla vietteli Hukkaa lihalla ja leivällä. Koira ensin pelkäsi ja vältti, mutta vihdoin suostui ja laski liki. Sitte lie käynyt sillä tavalla, että Karu otti sukkasiteensä, teki siihen mutkan, jonka pani Hukan kaulaan. Tämä potki ja sätki vähän aikaa, sitte oli henki mennyt. Metsäsian pesä, Toramäen takimmaisella kupeella, oli sopiva kätkö, sillä sinne pääsi kiertämään maantien kautta, ett'ei nähnyt Klaus eikä kukaan…
— Kyllä on pallot ja seipäät kädessäsi, mutta etpähän ota kirjaa käteesi, et pyhäpäivänäkään. Jos olisit…
— Älä kaakota, kun et munikaan. Jukka pudottihe aidalta alas ja juoksi Kaisan luo.
Tämä nauroi ja puserteli käsiään.
— Rohkea varas sinä olit. Voi, voi!
— Älä viitsi nauraa. Minulla on jo pieniä tietoja niinkuin nokkahiirellä. Tule kanssani metsäsian pesälle, niin näet mitä…
— Voi, voi! Luuletko että Karu olisi tappanut Hukan?
— Ihan varmaan. Saat nähdä että se on unhottanut sukkasiteensä uhrin kaulaan.
Toramäen takimmaisella kupeella seisoi suuri kivi, ja kiven alla oli pieni luola. Vanhat ihmiset tiesivät kertoa, että siinä ammoisina aikoina piti metsäsika pesää. Miekkosen isänisä, Toramäen ensimmäinen asukas, oli sen ampunut piilukkoisella kiväärillä, jota vielä muuan isäntä säilytti tupansa seinässä.