— Kun mennään, niin menty on.
Isännät tulivat puotiin. Kauppias otti kohteliaasti heidät vastaan, käski puotikamariin ja toi olutpulloja pöydälle.
— Tämä on niinkuin maistajaisiksi, sanoi hän ja kaatoi olutta lasiin. Ottakaa nyt.
Isännät nieleskelivät lasit tyhjiksi; sitä tehdessä meni monen suu väärään.
— No, minkämoista on?
— Karvasta, kovin karvasta on. Ei tätä olueksi kannata sanoa.
Humalavesi tälle sopisi nimeksi.
— Vika lie meidän suussamme. Kauppias kaatoi taas laseihin olutta. Emme ole vielä tottuneet. Astioistakin on ehkä imenyt itseensä vieraita makuja, mutta toivokaamme, että perässä paranee. Ja kun totumme, ehkä on hyvääkin.
— Ensimmäisen kerran iässäni minä sitä join, sanoi muuan vanhahko isäntä.
— Niin minäkin, kuului usea ääni.
— Mutta kyllä nyt joudutte useammin maistamaan. Kipataan nyt.