— Älkää toki semmoisia puhuko, vastasivat isännät. Ette meitä tarvitse pelätä. Pitäjän hyötyä ovat kaikki olutkaupat. Emme me koiria ole.
— Ei semmoisia puheita tarvita meidän kesken, sanoi herra. Ainahan ihmiset ihmisiä ovat. Minä jään tähän asumaan näiksi muutamiksi päiviksi ja sitte koko talveksi, jos kauppoja rupee syntymään. Isännätkin juovat kanssani lasin olutta.
— Juomme me lasillisen.
Mutta kun isännät näkivät, miten suuren röykkiön pulloja kauppias kantoi pöydälle, niin kylmäksi kävi mieli ja epäilys hiipi sydämeen.
— Nuo ovat ehkä ansaksi meille, ajattelivat he itsekseen.
Kun olivat juoneet lasillisen kukin, survasi rohkein isäntä naapuriaan varpaille ja katsoi samassa vinoon. Naapuri teki samoin naapurilleen ja kun sana ehti viimeiseen, nousivat isännät ylös kuin yksi mies ja lähtivät tiehensä. Raitilla sitte rohkein sanoi:
— Ei talonpojan pidä juoda herrain lasista, sillä siitä voi käydä huonosti.
— Ei pidäkään, sanoivat toiset. Herrat ovat aina herroja.
— Ei se meitä petä, olkoon niin suuri ja viisas herra kuin onkin.
— Ei petäkään.