— Kas sitä ei vaan tiedä, ennenkuin näkee, sanoivat miehet ja seurasivat Klaun esimerkkiä.
Iloisia kilkahduksia rupesi kuulumaan samalla.
Jukka ja Kaisa istuivat sammalläjälle, jonka kevätilmat olivat kuivattaneet, ja katselivat miesten työtä.
— Nyt sinulle tehdään uusi koti, huomautti Kaisa.
— Niin tehdään, myönsi Jukka. Miekkonen pani nysäänsä tupakkia, nosti toisen jalkansa hirsiläjälle ja naurahteli itsekseen. Hän ei ollut mikään tunteellinen mies, mutta omituisen suloisia värähdyksiä nuo kilkahdukset panivat liikkeelle hänen sydämessään. Kaikukin, joka niihin vastasi, oli rakasta ja suloista. Ihan se jokaiselle kirveenlyönnille vastasi:
— Terve tänne tulemasta.
Koivumetsässä suhahteli hieno tuuli, lehdet räpisivät ja kuiskailivat hiljaa nekin:
— Terve tänne tulemasta.
Ja käki, joka kukkui korpimetsässä, kuului sekin ihan selvästi sanovan:
— Terve tänne tulemasta.