— Olutpanimo on kirottu laitos, ja kylän kauppias on kirottu mies.
Ei täällä kukaan muu olisi ottanut olutkauppaa.
— Ei olisikaan.
— Joka elää, näkee miten lopulta käy. Minä uskon, että kerran herätään nostamaan sulkua olutvirran eteen ja herätään niinkuin yksi mies.
— Ja minä uskon, että kerran tulee hetki, jolloin ei kauppiaalla ole jäljellä kaikesta tuosta rikkaudesta, jota hän oikein ja väärin kokoon käärii, muuta kuin vähä hapseita.
— Hm! Aioin sanoa sinulle, että saat minulta hevosen, jos itse rupeet tiiliä tekemään. Ostaen ne tulevat kalliiksi.
— Niin taitavat tulla. Kun vaan saan tupani valmiiksi, muutan heti täältä.
— Kesällä minulle tulee hyvää aikaa, silloin teen ikkunat ja ovet. Kyllä se valmiiksi saadaan. Mutta oletko kuullut, josko Herttalan isäntä myö metsäänsä.
— Kyllä ne vahvasti kaupoissa ovat, eikä riitaa kuuluu olevan muusta kuin myömistavasta; isäntä tahtoo kantokaupan mukaan.
— Sitte minä vuokraan hevoselleni vielä täksi kesäksi laitumen. Jos ajohinnat pysyvät entisellään, menen talvella tukin ajoon Herttalan metsään. Keväällä sitte myön hevoseni ja elän tunnustelen taas täällä Toramäellä niinkuin ennenkin.
— Sinulla lie jo myllynhinta koossa?