— Mutta jos se taas rupee sairastamaan, sitte siitä vasta harmia on.
Anna velkaa velan päälle.
— Eli Jumalan maksoon.
— Minä jo ihan väsyin paljaasen punnitsemiseen ja mittaamiseen, silloin kun sen vaimo sairasti kuolemantautia; niille piti antaa maitoon ja kaljaan saakka. Lopulta se jo kävi ihan kiusalliseksi; minä tulin oikein pahoinvoivaksi, kun kuulin vaan mainittavankaan Miekkosia.
— Suuttuu ihminen lopulta, vaikka olisi enkeli. Autoin minäkin niitä auttamistani, mutta kyllä sain kauniin palkan. Ei kymmenen kertaa riitä, kuin se poika on haukkunut minut ja minun lehmänikin.
— Kippurasarveksi. Herttalan emäntä päästi heleän naurun.
— Kuulittehan siitä koirasta, se raukka vasta päiviin joutui. Mitä niillä riitti antaa syödä sille? Ei mitään. Koira oli aina nälässä, että kylkiluut hohtivat nahan läpi. Minun tuli elukkaa armot, ja salaa toimitin sen hengiltä pois, ennenkuin ehti nälissään syödä kanani.
— Kyllä sen kahun koko kylä sai kuulla. Helma laps'hulluudessaan sille pojalle lupasi koiran, ja isäntä tahtoi, että lupaus piti täytettämän. Mutta se siitä sitte tuli. Tiesihän jokainen, ett'ei niillä ollut varaa koiraa ruokkia. Minä jo silloin heti mielessäni suutuin, mutta minkä enää tein; se oli annettu kuin annettu. Ei köyhille pidä koskaan ystävyyttä osottaa, sillä sitte he nostavat nenänsä korkealle.
— Oikein sanoitte, emäntä kulta. Hyvänä esimerkkinä siitä on Annin Kaisa meidän mäellä. Jokainen talo on osaltaan häntä ruokkinut ja elättänyt, ja nyt on tyttö hieno kuin herrain ryökynät. Ei kellään ole hameessa niin kauneita kettereitä kuin Kaisalla, ei talollistenkaan tyttäret näytä niin hennoilta kuin se. Sanoin minä sille kerran vasten silmiä, että joutaisi nyt palkita ihmisten hyvyyttä ja mennä joka taloon paimeneksi. Mutta jokos meni? Huiveja vaan virkkailee ja kaikkia turhia koruja neuloskelee. Kädet pysyvät pehmeinä, kasvot valkoisina, ja rahoja kuuluu tulevan hyvin.
— Se on kummallista että ne menevät kaupaksi, vaikka ei kauppiaan rouva ottanut niitä puotiin myytäväksi.
— Paljon tuo oli aiottukin. Ostettujahan niiden pitää olla, joita puodissa myydään. Mutta kaupaksi ne menevät. Koko sen tytön laita on vähän kummallista. Kun ei se vaan vielä kerran viettelisi häntäänsä jotakin talollisen poikaa; oikein minä pelkään niiden osaavan noituakin.