— Eikä sitä vielä moneen aikaan tarvitakaan. Jahka Jukasta tulee mies.
— Miestä täällä niin tarvitaan.
— Ja hevosta.
Päivällinen syötiin nurmella. Ruokia oli kuivaa lihaa, viilipiimää, mansikoita ja maitoa. Ennenkuin Miekkonen siunasi ruokansa, virkkoi hän:
— Minä toivoin saavani kerran viettää tämmöistä juhlaa vaimovainajani kanssa, mutta toivoni ei toteutunutkaan. Tuon tähden tuntuu rinnassani haikealta, onpa ilooni sekotettu näkymätöntä surua niin paljon, ett'ei kukaan arvaakaan. Te hyvin tiedätte, mitä vainajan osaksi tuli täällä elämässä. Kurjuutta, pelkkää kurjuutta ja kärsimystä. Joll'ei uskoisi tulevaista elämää ja kuolleitten ylösnousemista, haastaisin Luojani oikeuden eteen ja lukisin kannekirjasta, jonka muistan kannesta kanteen ulkoa, kaikki nuo hirmuiset vääryydet, joita Hän meitä vastaan harjoitti. Mutta nyt minä sen sijaan sanon nöyrästi: Kiitetty olkoon Hänen nimensä!
Kaksi suurta kyyneltä tipahti Miekkosen silmistä vihannalle nurmelle.
V.
Käytyään rippikoulun meni Jukka Herttalaan renkipojaksi. Isäntä lupasi hänelle palkkaa kuusikymmentä markkaa rahaa ja vuosivaatteet.
Ihka outoja eivät raskaimmatkaan työt enää olleet Jukalle. Keväällä oli hän jo kyntänyt kovaa sänkeä isäntärengin rinnalla, ja kesällä oli hän niinikään niittänyt heinää muiden miesten kanssa, mutta vanha toivo päästä Herttalaan rengiksi ja tehdä työtä aikamiehen tavoin oli viimeinkin käynyt toteen.
Miekkoselle koitti oikeat onnenpäivät, kun sai terveenä elää ja tehdä työtä poikansa kanssa. Kun tuli talvi, ensimmäinen Jukan ollessa renkinä, purki hän vanhan hökkelin ja ajoi ehjät hirret ja muut kelpaavat ainekset tupansa lähelle. Keväällä rakensi hän niistä pienen navetan niinkuin hätävaraksi, kesällä osti hän kylän isänniltä olkia ja heinämaata, ja syksyllä vaihtoi Jukka vuoden palkkansa nuoreen lehmään. Kauppa oli mieluinen isännällekin, hänellä kun oli karjaa navetassa paljon, mutta vielä mieluisampi se oli Miekkoselle. Tosin elukan hoitaminen ja lypsäminen olivat hänelle oudonpuoleisia toimia; jopa kamariakin, josta vielä puuttui lattia, ovet ja ikkunat, piti käyttää rehulatona, mutta sittepä olikin toivo saada lantaa vahvalti perunamaahan.