— Niin, mutta miehillä on suuri ero, väitti isäntä. Yksi on yhdenlainen, toinen toisenlainen.
— No tahtoisitko sinä, että Oskarin pitäisi panna polvilleen hänen eteensä?
— En, en minä sitäkään tahdo. Siihen juttu loppui.
Pyhäinpäivä tuli, ja isäntärenki erosi. Isäntää ja Helmaa jätteli hän kädestä hyvästi, mutta Oskarille ja emännälle ei lausunut luotua sanaakaan.
Jukalle alkoi kolmas vuosi.
— Kuinka nyt palkoista sovimme? kysyi isäntä, kun palvelusvuoden viimeinen päivä oli illassa. Minä olen tähän asti tarjonnut, ja sinä olet tyytynyt. Koeta nyt itse määrätä.
— Antakaa että mietin huomiseen asti, vastasi Jukka.
— Mieti vaan. Minä ajattelin, että jäät mielelläsi meille, ja sentähden en pestipäivinä puhunut mitään.
— Mielelläni minä teillä palvelen.
Yö kului, ja aamu tuli. Aamulla meni Jukka isännän kamariin ja virkkoi: