Franssi ja Oskari istuivat sohvalla, hiljaa puhellen ja naureskellen. Heidän edessään oli pöytä, pöydällä seisoi tyhjä viinipullo ja täytettyjä olutlaseja.
— Te olette laiskoja poikia. Rouva nauroi ja näytti etusormellaan pitkää-nenää pojille.
— Miksi, saakeli soikoon! kysyi Franssi.
— Tulkaapa tänne.
Pojat tulivat vierashuoneesen. Veri oli syöksynyt heidän kasvoihinsa, mutta muuten ei näkynyt humalaisen vikaa kummassakaan.
— Katsokaa noita. Rouva osotti sormellaan tyttöjä, jotka jo olivat ehtineet kappaleen matkaa kauppiaan ohi.
Franssi katsoi Oskaria silmiin ja virkkoi:
— Siellä tanssitaan kai taas.
— Niin minäkin luulen.
— Laiskoja ja huonoja poikia! Rouva työnsi Franssin ja Oskarin jälleen kamariin ja sulki oven.