— Reetu ja Aska kuulivat, huomautin minä pätevästi.
Syyllinen punehtui.
— Minä en kuullut, tavaili hän ja hänen äänessään oli raudan sointu.
Käskettyäni syyllisen ja mestarin menemään luokkaan, rupesin jälleen ahdistamaan tuhmaa. Ymmärsin että jos totuus saadaan ilmi, saadaan se ainoastaan hänen tauttaan.
— Kuka heitti Imun polveen?
— En minä heittänyt.
— Kuka heitti?
— Minä en tiedä.
— Sinä valehtelet. Krinu on uhannut kostaa sinulle, jos puhut totuuden.
Syyllisen erikoisnimi oli Krinu.