Lilli nolostui, mutta minä luin hänen kirkkaissa silmissään kysymyksen: mistä hiidestä sinä olet Tuupelin perille päässyt?

Ojensin hänelle löytämäni kirjeen.

— Kuka on Tuupeli?

— Se on eräs tuttu poika.

— Ja nyt sinä kerrot minulle kaikki mitä tiedät siitä tutusta pojasta.

Hän kertoi melko laveasti. Kertomatuulelle kerran jouduttuaan ei hän enää malttanut lopettaakaan, ja minun oli helppo ohjata hänen kertomahalunsa paluun syihin.

— Pyörsit kotia kohti Espoon tienoilta, kerrohan nyt siitäkin lähemmin.

Hän kertoi iltasella saapuneensa Espooseen, tiellä ajoi häntä vastaan mies ja vaimo kolmine lapsinensa. Viimemainitut nauroivat ja melusivat. Vastaantulijoiden näkeminen pyörähytti hänen muistiinsa vierailumatkan, joka oli luvatut maariana tehdä emännän veljen luo. Tämä oli torpparina lähipitäjässä, ja Lilli oli kesällä ollut emäntänsä kera ajamassa sinne poikivaa lehmää. Heitä oli kestitelty torpassa ylenmäärin, olipa muiden hyvien mukana syötetty heille uunissa paistetulta perunoitakin. Viimemainitut olivat Lillin herkkuja, parasta mitä hän tiesi. Nälkäisenä ja väsyneenä maantietä astuessaan kohtasi hän viisihenkisen seurueen, ja se nostatti hänen muistiinsa matkan Jussilaan, isännän, emännän, Iskän ja Iitun seurassa. Uunissa paistetun perunan maku vesitti hänen kieltään, puhumattakaan matkan muista hupaisuuksista, joita ei lie ollut varsin vähän, sillä tie kulki kahden kirkon kylitse ja viiden järven poikitse. Oli luvattu että he kolmin, Iskä, Iitu ja hän, pääsevät mukaan, jollei mitään pahempia loiskauksia satu ensinmainitun kanssa. Ja mitään ei ollut sattunut, joten mukaanpääsemis-toiveet olivat aivan varmat.

Noita kaikkia muisteli hän viluissaan ja nälissään. Nukuttuaan eräässä pienessä tuvassa, nousi hän aikaisin aamulla jalkeille. Oli piukka pakkanen. Helsinki veti häntä, ja sinne oli matka lyhyt, mutta uunissa paistetut perunat vetivät myöskin, vaikka matka takaisin oli pitkä. Lopulta kävi niin että Lilli juoksujalan lähti painamaan kotia kohti, hän unhotti nälän ja pakkasen, Helsingin ja Tuupelin, ja hän muisteli vain matkaa Jussilaan sekä kestejä siellä.

Tämä oli viimeinen ankarampi ottelu…