— Hyvinhän minä jakselen… mutta on yksi asia kysyttävä.
— Kysy, hyvä mies.
Tiesin kokemuksesta, että mieheksi mainitseminen vaikutti aina poikiin tehokkaasti.
— Minä vain kysyisin, onko niitä pahantapaisia tyttöjäkin?
Hän loi minuun kirkkaan katseen, mutta minusta tuntui että kirkkaus jotenkuten tummeni ja että siinä väikkyi jotakin surullista.
En tiennyt mitä vastata.
— Miksi sitä kysyt?
— Lehdissä luettiin, että tytöillekin perustetaan kasvatuslaitos.
Mitä piti minun vastata? Särkeäkö eräs taivas, joka vielä oli ehjänä, taikka valehdella. Toinen tai toinen oli tehtävä. Oli kyllä tuttu ilmiö minullekin se, että nainen ylhäällä alenee ja alhaalla ylenee, mutta että nainen olisi pysynyt niin kirkkaan kehyksen ympäröimänä pahantapaisen pääkaupunkilaispojan mielikuvissa, se oli toki odottamatonta.
Lilli katsoi minuun yhä, minä tein nopean päätöksen.