— Kyllä niitä on pahantapaisia tyttöjäkin.
Taivas särkyi, minä luin sen hänen katseestaan.
— Näes, kun joutuu äidittömäksi tai isättömäksi ja oppii valehtelemaan ja näpistelemään ja oppii huolimattomaksi läksyihin ja muihin nähden, ja kun toiset houkuttelevat…
Huomasin että hän uskoi asian enemmän järjellään kuin sydämellään. Pahantapainen pikku tyttö oli ollut vielä hänen maailmansa ulkopuolella, mutta nyt se astui hänen tietopiiriinsä ja teki samalla myllerryksen hänen ajatuksissaan.
— Enpä olisi uskonut, virkkoi hän, ja hänen silmänsä olivat kirkkaat, kuten ainakin, mutta kummasteleva ilme särki huomattavasti niiden entisen häilyväisyyden.
Seuraavana päivänä jättäytyi hän luokkahuoneeseen ja ryhtyi kirjoittamaan kirjettä kotiinsa. Se oli esikoiskirje laitoksesta. Tähän saakka ei hän ollut huolinut kirjoittaa riviäkään kotiinsa, pyydettiinpä häntä miten kauniisti tahansa. Hänen tietämättään olin minä pari kolme kertaa vuodessa ilmoittanut äidille hänen voinnistaan y.m.
Se oli tärkeä kirje, jonka Lilli nyt kirjoitti, ainakin kirjoittajasta itsestään. Ensin siinä mainittiin terveiset ja hyvinvoinnin toivotukset, sitte kirjoittaja ryhtyi puhuttelemaan siskojaan. Kymmenen kertaa hän muistutti heitä tottelemaan äitiä ja opettajattaria, muistutti lukemaan läksyt huolellisesti, ettei heidän vain käy huonosti ja ettei vaan kuulu semmoista, että hänen siskonsa ovat joutuneet pahantapaisien tyttöjen kasvatuslaitokseen.
Tämä kaikki tapahtui keväällä, kurkien palatessa Suomeen.
Syyslukukauden alkaessa minä siristelin silmiäni, tunteakseni Lillin. Hän oli kasvanut ja ahavoittunut, hänen silmänsä ja kasvojensa ilmeet olivat kirkkaat ja hauskat ja hänen koko olentonsa teki iloisen vaikutuksen, kuten ennenkin, mutta kuitenkin minusta tuntui, että hänessä jo nuorukainen tirkisti minuun. Toiveita ja unelmia kuvastui jo hänen silmäyksissään ja hänen käytöksensä oli kypsempää kuin pikku poikien. Kolmessa vuodessa oli hän eläytynyt ulos lapsuusmaailmastaan, hän oli jo saapumaisillaan rajalle, jonka takana nuoruusajan kultaiset maisemat kangastivat.
Kesäloman loppukannaksilla käväisi Lilli Helsingissä. Syyslukukauden alettua tavatessa kysyin häneltä, miten kotona voitiin.