Sieluineen, sydämineen ja mielineen eli hän tapauksen, nautti ja iloitsi petoksen onnistumisesta. Kun hän oli tyyntynyt, koetin siveyssaarnalla herättää hänen parempia tunteitaan, mutta minä näin ja tunsin, että saarnani meni sivu ja irvisti mennessään Kalle Kärpän kettumaisessa hymyilyssä.
Muuten juuri tuon tapahtuman aikana meidän keskinäiset välimme olivat pehmeämmät kuin konsanaan ennen ja jälkeen. Jonkinlainen välirauha oli syntynyt itsestään. Kallen ahkeruus oli parantunut huomattavasti, kodissaan oli hän käyttäytynyt moitteettomasti. Mutta pian särkyi välirauha, ja me tuprahutimme toisiamme vastaan, kuten alun alkaenkin. Sattui että muuan poika välitunnilla telmiessään pudotti viisikymmentä penniä tanhualle. Pudonneita rahoja oli kaikkiaan kolmatta markkaa. Ne olivat kodista mukaan pantuja ja pojan piti lukutuntien päätyttyä käydä puodissa tekemässä ostoksia. Etsiessä löytyi lantti tuolta ja täältä, mutta viisikymmenpenninen jäi kadoksiin. Epäluuloni kohdistuivat Kalle Kärppään, mutta hän itki ja vakuutti viattomuuttaan, ja sen todisti tarkastuskin, jonka toimitin kamarissani kahden kesken. Mutta joku päivä sen jälestä yhätin minä Kalle Kärpällä uuden, komean piipun hampaissa. Hän oli menossa tiiliuunille ja hän asteli tapansa mukaan laahustaen, uutta näyssä oli vain se, että hän puhalteli lihavia savupilviä ilmaan. Istuin kiven kyljessä eikä hän huomannut minua ennenkuin seisoimme aivan nokka nokkaa vastaan. Piippu oli uusi puupiippu ja siinä oli lyhyt, keltainen ja mustantäplikäs varsi. En enää muista, miten monta valetta Kalle Kärppä siinä solmi, ennenkuin hän tunnusti, että piippu ja sen pesässä palossa oleva tupakki oli ostettu ihan sillä viisikymmenpennisellä, joka koulun pihaan oli hukkunut.
— Minne kätkit rahan, kun en niinä tarkastaessa sitä keksinyt?
— Ei minulla sitä silloin vielä ollutkaan.
— Missä se sitte oli?
— Pihalla se oli.
— Ja sinä tiesit sen olopaikan?
— Tiesinhän minä.
— Mutta et opastanut ketään löytämään. Kumma ettei se sittekin löytynyt, kun oli pari tusinaa etsijöitä.
— Miten se olisi löytynyt, kun minä toukasin varpaillani hietaa sen päälle.