Kesken piirihyppyä ryhtyi joku ryhmä alottamaan sarkaa, taasen hyökkäsi pitkä esiin, kohenteli rillejään, kumarsi sulavasti ja virkkoi:

— Ehkä olen niin onnellinen, että saan…

— Kiitos, olen jo ehtinyt luvata…

Aape oli purskahtaa nauruun, kun Sisko laati hätävalheen, vaikka ei ainoakaan kasvojen ele sitä ilmaissut.

— Tule, mennään.

Aapea ei tarvinnut kahdesti käskeä, hänen huvitteluhalunsa oli herännyt.

— Miks’et lemmi Antti Kuhaa?

— Mistä tiedät etten lemmi?

— Näen silmilläni.

— Jos erehdyt.