Kun Aape elokuussa palasi seminaariin, oli hän ehomman ja hienomman näköinen sekä kasvoiltaan että pukineiltaan, mutta yhä hän noudatti entistä ankaraa elintapaa, jonka kaikkeutena oli työ ja velvollisuuksien kunnollinen täyttäminen. Kuten ennenkin, paloi kynttilä hänen kammiossaan aamuvarhain ja iltahiljaan eikä siellä kuultu tyhjänpäiväisiä loruilemisia. Mutta toisella luokalla ollessaan Aape jo joskus pistäytyi tuulettamaan itseään, ja hän pistäytyi semmoisina aikoina, jolloin seminaarin tytöt olivat liikkeellä. Yksi ja toinen tunsi hänet jo nimeltä, vaikka ei häntä oltu esitelty kenellekään, ja ne, jotka eivät tunteneet, utelivat toinen toisiltaan, ken oli kaunisvartaloinen, kellahtavatukkainen poika, jonka puku oli maukas ja käytöksen tyyli erilainen kuin muiden seminaarin poikien.
Ennen syyslukukauden loppua oli Aape naisten suosioon nähden ensimmäinen Antti Kuhan jälestä, vaikka hän yhä vielä pysyttelihe kätkössä, näyttäytyen vain harvoin kävelyillä.
Keväällä sattui kaksi hauskaa tapausta: luonnontieteiden lehtori hankki muuttoa seminaarista ja Antti Kuha jäi luokalle. Ensimainittu tapaus koski läheisesti Aapeen. Asianomaisen lehtorin siirtyminen uuteen, syksyllä toimintansa alottavaan seminaariin, merkitsi hänelle samaa kuin kohoominen priimuksena kolmannelta luokalta neljännelle. Neljä viisi toveria enää eroitti hänet ensimmäiseltä sijalta. Luonnonopin ja luonnonhistorian arvonumerot, alempi tyydyttävä kummassakin, jarruttivat hänet viidennelle sijalle, vaikka hänellä kaikissa muissa oppiaineissa oli paraat arvonumerot.
Antti Kuhan tapaukselle naurettiin sekä miesten että naisten puolella, ja muita makeammin nauroi Aape, jonka silmissä entinen herttuamainen, komea poika oli laskeutunut mitättömimpäin asteelle.
Kesälomalle palattuaan ei Aape enää tavannut Siskoa, koko perhe oli joulun edellä muuttanut paikkakunnalta, kun liike, kilpailun vuoksi, oli yhä huonontunut. Siskon sanottiin hakeneen jonnekin yksityiseen tehtaankouluun opettajattareksi, mutta ei tiedetty minkämoisella menestyksellä.
Kolmannella luokalla alkoi Aape nousta yhä enemmän huomioon, yhä suuremmaksi kasvoi niiden luku, jotka hänessä näkivät koko miesseminaarin loiston. Hänen etevyydestään ruvettiin puhumaan yhä äänekkäämmin. Häntä mainittiin ajattelijaksi ja runoilijaksi, oltiinpa keksivinään taiteilijan vertakin hänen suonissaan. Viimemainitun otaksumisen aiheutti hänen tekemänsä toaletti, jota reunusti kaksi käsistään yhtynyttä Vellamon neitoa ja jonka alaosan muodosti kannelta soittava Ahti.
Taituriteos tuotti tekijälleen ylimmän arvonumeron käsitöissä.
Viimeisenä seminaarivuotena astui Aape esiin koko suuruudessaan, kaikki hänen uinuvat voimansa heräsivät äkkiä, kaikki loistavat ominaisuudet, joita työ ja velvollisuuksien täyttäminen olivat kahlehtineet, ryntäsivät pinnalle ja näkyviin. Entinen ilta- ja aamuvirkku ja ahkera kirjatoukka vaihtui johonkin toiseen henkilöön, joka aina oli huomattavissa ja eli vain vasite näyttääkseen muille omaa suuruuttaan.
Tähän suuruuskäsitykseen luisumista edisti ympäristö ja hänen omat monipuoliset taipumuksensa, joita hän hallitsi lujalla tahdollaan. Oli kysymyksessä urheilu tai pilakuvan piirtäminen, isänmaallisen puheen pitäminen tai naisten nauratteleminen, aina oli Aape ensimmäinen, aina hän esiintyi tovereita pitempänä.
Ja mukana hän oli kaikessa, sekä seminaarimaailmassa että sen ulkopuolla, mutta etenkin seminaarimaailmassa, jossa hän oli johtava henkilö ja jossa sankat parvet häntä ihailivat etevänä toverina ja maukkaana miehenä. Ei milloinkaan noussut mikään ääni häntä vastustamaan, minkä hän esitti ja lausui, oli paikalleen esitetty ja lausuttu ja saavutti aina hyväksymisen, olipa esitys miten kaukana tahansa kysymyksen ytimestä.