Tietojen pienuus alkoi sekin varastautua näkyviin. Sattui kerran ompeluseurassa puheeksi joku Victor Hugon kirja.
— Oletteko lukenut sitä? kysyi kunnanlääkärin rouva, kääntyen Aapeen päin.
Aape ei ollut eläissään kuullut mainittavankaan semmoista nimeä.
— En muista. Oliko se pedagoogi?
Kysymys pilasi lopunkin; monet suut vetäytyivät hymyyn.
— Se oli kirjailija… suuri nero. Eikö seminaarissa lueta kirjallisuushistoriaa?
— Eihän sitä keritä kaikkeen niin lyhyessä ajassa, osasi Aape huomauttaa.
— Kyllä teidän pitää välttämättä tutustua Victor Hugohon.
— Sen kirjoja ei ole vielä suomeksi, lausui Sisko, joka muiden hymyillessä oli katsonut lattiaan.
— Luetaanhan seminaarissa ruotsia, jatkoi kunnanlääkärin rouva, tarkoittamatta mitenkään loukata Aapea.